perjantai 30. elokuuta 2013

Rapujuhlat

Vietimme pari viikkoa sitten Tammisaaressa varsin railakkaita rapujuhlia. Illan menu oli niin herkullinen, että tahtoisin kirjata ohjeet ylös, mutta valitettavasti niitä en ole vielä saanut. Päätin kokeilla salapoliisin taitojani ja etsiä netistä ne ohjeet, joita kuvittelen emäntämme käyttäneen. Korjataan sitten myöhemmin jos menee metsään. 




Isäntäpari hemmotteli meitä vieraita ensin amuse bouchella: savukala- ja härkämoussea saaristolaisleivällä ja samppanjaa. Nam! Alkupalaksi saimme luultavasti maailman parasta kesäkurpitsakeittoa. Olisin voinut vetää sitä kattilallisen! Juurikin tämän keiton ohjetta jäin kaipailemaan. Epäilen että se on tehty tällä ohjeella, mutta siinä oli lisänä myös ainakin sitruunanmehua ja sulate/tuorejuustoa.  



Pääruoaksi söimme rapuja, jotka enomme oli mökkivesiltään Hauholta ravustanut ja keittänyt. Kiltti eno!  Ravut nautittiin perinteiseen tapaan paahtoleivän, tillin ja aiolin (valkosipuli ja chili) kanssa, ja niitä oli niin reilusti, että meiltä meinasi loppua ravunsyöjät ennen rapuja! Parin suurimman rapufanin kanssa emme voineet tällaista vääryyttä päästää tapahtumaan, joten tuli sitten vedettyä kunnon rapuähkyt. Enpä muista että sellaista koskaan tapahtuneen. 




Ravuttomille oli tarjolla keitettyä latva-artisokkaa sitruunavoilla. Sekin oli ihan törkeän hyvää! Epäilen että ohje voisi olla tämä.


Rapujen syönnin jälkeen uitiin ja saunottiin ja yöpalaksi nautittiin vielä BBQ nyhtöpossua ja ananassalaattia. Ja sitten mentiin kiltisti nukkamaan...? Riiiight... Kunpa oltaisiinkin menty.

Omenarahkapiiras

Koko männäviikon haaveilin kotoiluviikonlopusta. Siivoilen (silitän!), lueskelen, nukun, halin koiruutta, kokkaan ja kirjoittelen blogia. Ihanaa ja rentoa. Sitten tuli perjantai-iltapäivä ja alkoi hirvittävä kutina päästä Helsingin yöhön viilettämään, koska sinne tuntui olevan menossa taas ihan kaikki kaverit.

No, pidin kuitenkin pääni ja jäin kotiin. Huomenna ei harmita. Ei ole pää kipeä. Leivoin kuitenkin lohdutukseksi itselleni omenarahkapiirakan! Ja kuuntelin rokkia! Nyt sauna päälle ja sitten iltapalaksi pala piirakkaa ja lasillinen (pullollinen) punaviiniä. Huomenna olen ehtoisa emäntä ja leivon ensimmäistä kertaa elämässäni näkkäriä! Uuuu! Viikonloput on ihanuutta!

Nautinnollista perjantaita kaikille, vietittepä sen sitten sohvannurkassa tai kaupungin sykkeessä!


Omenarahkapiiras (Ohje kopsittu täältä.)

Pohja
  • 100 g voita
  • 0,75 dl sokeria
  • 1 muna
  • 2,5 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
Täyte
  •  250 g kerma/maitorahkaa (löysin kaupasta 10% kermarahkaa, enpä ole ennen nähnyt)
  • 0,5 dl kuohukermaa
  • 0,5 dl sokeria
  • 1 muna
  • 1 tl vaniljasokeria
  • n. 4-6 omenaa
  • kanelia
  • tomusokeria
Vaahdota muna, sokeri ja voi keskenään ja lisää sitten leivinjauhe- ja vehnäjauhoseos. Levitä voideltuun piirakkavuokaan (ripottelin piirakkavuoan reunoille fariinisokeria, mutta ei se siihen sulanut) Sekoita rahka, sokerit, kerma, muna ja levitä rahkatäyte piirakkapohjan päälle. Kuori ja viipaloi omenat, levitä piirakkapohjan päälle ja lisää päälle kanelia. Paista 175 asteessa reilu puoli tuntia. Viimeistele piiras tomusokerilla jos se ei ole muuten edustuskuntoinen...

tiistai 27. elokuuta 2013

Mustatorvisienikeitto


En ole koskaan kunnostautunut sienikeittojen mestarina. Olen siitä täälläkin joskus narissut. Milloin on keitto kitkerää, milloin mautonta, milloin laihaa jne. Eilen kävi niin onnekkaasti, että sain serkultani puoli ämpärillistä mustatorvisieniä. (WUHUU!) No, ei sitten muuta kuin tänään härkää sarvista kiinni ja sienikeiton kimppuun!

Aloitin (löyhästi) tällä Valion ohjeella mutta koska se oli minusta hieman tylsä, kaivelin alkoholivarastoamme ja lopulta lisäsin sekaan lorauksen pullosta x. Epäilen että se oli jotain vaaleaa makeaa jälkiruokaviiniä, mutta en mene vannomaan. (Olisin halunnut laittaa keittoon valkoviiniä tai sherryä, mutta niitä ei varastoista löytynyt.) Lisäksi puristin sekaan pikkuisen sitruunanmehua, koska sain pari viikkoa sitten rapujuhlissa maailman parasta kesäkurpitsakeittoa, johon oli laitettu valkoviiniä, sherryä ja sitruunanmehua. (Saatte kuulla niistä juhlista lisää jahka juhlien emäntä ehtii antaa minulle sen keiton ohjeen.) 

Maku oli ok, mutta keitto oli edelleen vähän... hmm... pliisu. Sitten muistin, että googlaillessani mustatorvisienikeitto-ohjeita, näin jossain (tässä!) blogissa käytettävän osterikastiketta. Hieman epäilytti, mutta lorautinpa sitäkin sitten sinne. Uskokaa tai älkää, mutta se osterikastike antoi keitolle juuri sitä sen kaipaamaa täyteläisyyttä, umamia kenties...? Lorautin sitten vähän lisääkin! Ja lopulta siitä tuli oikein mainio keitto. Tosin johtuen noista aikaisemmista lisäyksistä, en ole varma maistuiko se enää niin kauheasti mustatorvisieniltä... No, onneksi niitä on jäljellä, niin voin jatkaa harjoittelemista!


Mustatorvisienikeitto
  • 1 l tuoreita mustatorvisieniä 
  • 2 rkl voita
  • 1 kpl keltasipuli
  • 1/2 valkosipulin kynsi
  • 1 l vettä
  • 3 rkl kasvisfondia
  • 1-2 tl tuoretta rakuunaa
  • mustapippuria ja suolaa
  • (sherryä/valkoviintä/jotain muuta alkoholia)
  • (ripaus sokeria, ellei käyttämäsi alkoholi ollut makeaa...)
  • (tilkka sitruunamehua)
  • 3 rkl maissisuurustetta 
  • 1 prk maustamatonta tuorejuustoa 
  • 1 prk ranskankermaa
  • 2-3 rkl osterikastiketta
  • viimeistelyyn tuoretta persiljaa
Puhdista sienet leikkaamalla tumma tyvi pois ja poistamalla roskat. Avaa isoimmat sienet ja poista tarvittaessa pienet etanat. Silppua sipulit ja rakuuna.

Kuullota mustatorvisieniä ja silputtua sipuleita voissa kattilassa. Lisää joukkoon vesi ja kasvisfondi. Mausta rakuunalla, mustapippurilla ja suolalla.

Anna hautua n. 15 minuuttia ja ajele keitto sileäksi sauvasekoittimella. Kiehauta keitto uudelleen ja sekoita joukkoon kylmän veden sekaan liuotettu suuruste. Anna kiehua 2-3 minuuttia koko ajan sekoittaen.

Sekoita joukkoon tuorejuusto ja ranskankerma. Anna hautua kunnes juusto on sulanut kunnolla joukkoon. Mausta lopuksi osterikastikkeella. Tarkista suola ja pippuri ja lisää tarvittaessa (muista että osterikastike on suolaista). Tarjoile tuoreen persiljan kera.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ihana Lyon

Leppoisan sunnuntain kunniaksi muutama fiilistelykuva taannoiselta Lyonin työreissulta. Ai kun kiva kaupunki, täytyy päästä sinne joskus uudestaan! Vettä satoi kaatamalla koko kolme päivää, mutta jostain syystä se ei häirinnyt ollenkaan.  


Vaikka aikataulu oli tiukka, yhdessä michelin-paikassa oli pakko pakko päästä käymään. Paikka valikoitui lähinnä sijainnin perusteella - hilpaisin sinne yksinäni konferenssin iltakokkareiden jälkeen. Vähän meinasi iskeä rimakauhu kun kuikuilin ravintolan edustalla lyhyttä ranskankielistä menua ja yritin miettiä että a) olenko konkurssissa jos astun sisään, b) pärjäänkö siellä englannilla ja c) minkähänlaista ruokaa siellä mahtaa olla. Uskaltauduin kuitenkin avaamaan oven kysyäkseni olisiko siellä tilaa ja sain niin lämpimän vastaanoton että pelkoni onneksi hälveni (en kyllä enää siinä vaiheessa olisi kehdannut perääntyäkään kun yksi ottaa käsistäni märän sateenvarjon ja toinen avustaa jo takkia pois päältä).

Michelin-mestassa tarjoilijat olivat viimeisen päälle pukeutuneita ja heitä oli noin miljoona. Ystävällisesti kertoivat minulle suurinpiirtein mitä menuvaihtoehdot sisältävät, niistä kun ei herunut tietoa kuin ranskaksi. Aika ohi ne selitykset tosin tahtoivat mennä (niin kuin monesti suomalaisissakin ravintoloissa, jossa luetellaan vauhdilla koko lautasen sisältö ja mistä mikäkin raaka-aine on kotoisin), mutta maistelemallahan se selvisi. 

Ruoka oli enemmän reilua bistrotyyppiä kuin piperrys-diningia, vaikka annokset toki kauniitä olivatkin. Tilasin kolmen ruokalajin menun, jonka lisäksi sain syödäkseni amuse bouchen, välisorbetin, petit foursin ja jälkkärin jälkeen vielä namujakin. Annokset olivat niin suuria etten yhtäkään ruokalajia saanut loppuun syötyä. 









 
Vaikka kokemus oli hieno ja ruoka yleisesti ottaen hyvää, kaikissa ruoissa oli kuitenkin jotain pientä jota olisin tehnyt toisin (en esim. tajunnut ollenkaan appelsiinilta maistuneita lisukeporkkanoita). Tämä oli tietysti vähän mieltä alentava asia kahden tähden ravintolassa, vaikka hinta-laatusuhde aivan erinomainen olikin.  Eikä vedestä muuten tarvinnut maksaa...  



Konferenssin ruokatajonta oli huikeaa: lounaalla aina kolmen ruokalajin pöytään katettu menu, kahvikekseinä macaroneja, iltavastaanotoilla juomana samppanjaa ja konferenssidinneri oli Paul Bocusen ravintolassa. Saatanpa mennä tuon yhdistyksen järjestämään konferenssiin toistekin...












Ruoasta jäi päällimmäisenä mieleen valtavat ja tuhdit annokset. Vaikka kaikki ruoat hyvältä maistuivatkin, kolmen päivän jälkeen alkoi kiintiö olla täynnä. Teki mieli salaattia tai jotain muuta kevyempää settiä. Ei enää kastikkeita.  Mutta näin kaksi kuukautta reissun jälkeen voisi taas maistua... :) 



torstai 22. elokuuta 2013

Herkkujen Suomi

Ihan pikaisesti piti vaan hakea kunnon Pohojois-Pohojalaista ohorarieskkaa Rautatientorilta (vasta huomenna oli tarkoitus maistella herkkuja ja oluita paremmin), vaan eihän siellä ehtinyt kävellä kuin hetken kun oli jo kädet täynnä pussukoita ja nyssyköitä, mm. uunituoreita, - maailman parhaita - liperiläisiä riisipiirakoita. Naaam! Noo, eipä tarvi raahata huomenna niin paljon (voi keskittyä oluen maisteluun).

Herkkujen Suomi ja Syystober Rautatientorilla to-su, menkäähän ihmeessä! Ja tänään ois Teurastamolla yömarkkinat. Ai että meitä ruokahulluja hellitään näillä kaikilla tapahtumilla. Mii like it!! 











keskiviikko 7. elokuuta 2013

Hulluna vartaisiin

Parina viime kesänä grillattiin monen monta kertaa ribsejä. Ne olivat myös jokaisen mökkivieraan vakkariruokatoive. Jostain syystä tänä kesänä niitä ei ole tullut tehtyä kuin kerran tai pari. Sen sijaan tämän kesän hittituotteeksi näkyy muodostuneen vartaat. 
 
Meillä kotona grillattiin 90-luvulla aina lihat ja kasvikset vartaissa. Keskenään sekaisin. Nätin värikkäitähän ne oli, mutta siinä vaiheessa kun possu oli kypsää, kasvikset olivat joko mustia tai tippuneet pois vartaista. Tästä syystä en ole juurikaan nähnyt ideaa vartaiden kanssa säätämisessä. 
 
Tänä kesänä me ollaan grillattu vartaissa naudan sisäfilettä, souvlaki-possua, satay-kanaa, tiikerirapuja, leipää, kasviksia, mansikoita ja vaahtokarkkeja ja what not. Ja olen ihan vakuuttunut että kaikki on ollut parempaa kuin esim. pihveinä grillattaessa. Kai se on se paistopinnan suurempi määrä? Tai pienempien lihapalojen nopeampi maustuminen? Kypsyydetkin on olleet kohdallaan. Vartaita on helpompi siirrellä grillin kuumuuden mukaan paikasta toiseen ja lihan kypsyyttä on helppo tarkkailla.   
 
Eli ei muuta kuin vartaita väsäämään!