Simakisa

Ystäväporukkamme kerääntyi tänä vuonna valitsemaan vuoden parasta simaa hieman etupainotteisesti, nimittäin viime lauantaina. Tällä kertaa kisaan osallistui yhdeksän simaa, ja kisa oli selvästi edennyt uudelle tasolle niin simojen kuin etikettienkin osalta.

Itse lähdin kisaamaan simakuninkuudesta greippisimalla nimeltä Lonkku. Halusin kuitenkin tehdä muitakin simakokeiluja, ja lopulta minulla oli käymässä kolme simaa: greippisima, verigreippi-appelsiinisima ja äidin sima. Pullotusvaiheessä kaikista näistä kolmesta jäi vähän ylimääräistä, ja niin syntyi vielä neljäs sima, jonka nimesin Sekosimaksi. Koska simaa oli tässä vaiheessa niin paljon etten olisi ikinä saanut kaikkea juotua itse, vein kisaan mukaan Lonkun lisäksi myös erittäin happamaksi jääneen verigreippi-appelsiinisiman (IPA lover’s sima) ja Sekosiman.

Greippisima Lonkku

• 2 greippiä
• 1 sitruuna
• 500 g sokeria
• 4 l vettä
• herneen kokoinen pala hiivaa

Kuori sitruuna, appelsiini ja limet kuorimaveitsellä. Poista hedelmistä vaalea osa ja leikkaa hedelmät kiekoiksi. Kiehauta puolet vedestä ja kaada ämpäriin sokerien, kuorien ja hedelmälihan päälle. Lisää loput vedestä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Liuota hiiva nestetilkkaan ja sekoita nesteeseen. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1-2 vrk. Pullota sima. Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia.Viileässä valmistumisaika on noin viikko, huoneenlämmössä noin 3 päivää. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Ennen simakisan alkua nautimme kuohuvaa ja söimme itsemme ähkyyn herkullisilla hampurilaisilla.

Simakisan aloitti isäntäpari poksauttamalla tunnelman kirjaimellisesti kattoon lievästi liian hapokkaalla simallaan. Heidän simansa oli nimeltään ’Hiljaa virtaa Vantaa’ ja se oli saanut nimensä varsin sameasta ulkonäöstään, joka herättikin lievää pelkoa maistelijoissa. Vaikka sima olikin paljon parempaa kuin miltä se näytti, se ei yltänyt kärkisijoille tänä vuonna.

Simoja oli tänä vuonna laidasta laitaan. Erikoisimmasta päästä olivat mm. raparperi-mansikkasima, Hanna-tädin pullasima, habanero-sima ja kuusenkerkkä-mustikkasima. Kisan jälkipuinnissa pohdittiin pitäisikö simakisan sääntöjä tarkentaa ensi vuonna niin, että siman pitäisi sisältää jotain peruselementtejä, kuten sitruunaa. Tulimme kuitenkin (muistaakseni) siihen tulokseen, että annetaan kaikkien simojen kukkia!

No kuinkas sitten kävikään? No, no, kröhöm, MÄÄ VOITIN!!!!!! Ja saan kunnian järjestää kisan ensi vuonna. Jee!!!

Kun simakisan jäljet oli siivottu, ilmestyi pöydälle mystinen paketti. Sieltähän sitten paljastuikin vielä yksi ”sima”, jonka tekijä tosin valitteli siman pitkää kypsymisaikaa. Hänen simansa rusinat kun eivät millään meinaa nousta pintaan! Kääk! Sehän piti juoda pois. Ihanaa valkkarisangriaa! Ihana kevät! Ja kesäkin ihan kohta!

Pho Bo -keitto

Yksi synttäri-illan kohokohdista oli puolen yön jälkeen keittiöömme perustettu vietnamilainen katukeittiö, joka tarjosi kiltisti jonottaville nälkäisille juhlavieraille Pho Bo -keittioa, eli vietnamilaista naudanliha-nuudelikeittoa asiaankuuluvalla show'lla höystettynä. Kokkipariskunnan isäntä voisi helposti hankkia itselleen kakkostyön Vietnamista, sen verran uskottavasti hän nimittäin meille keittoaan möi. 

Pho-keiton ”clou” on siinä, että kaikki keiton ainekset yhdistetään juuri hetkeä ennen tarjoilua. Keitto ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään pikaruokaa, vaikka keitto syödäänkin välittömästi kokoamisen jälkeen. Siihen kuuluvaa häränhäntälientä nimittäin keitellään tuntitolkulla. Syvänmakuinen liemi yhdistettynä raikkaisiin tuoreisiin raaka-aineisiin ja sillä samalla sekunnilla kypsyvään naudanlihaan oli lievästi sanottuna huikea. Anthony Bourdain onkin sanonut, että “Onko tällä planeetalla parempaa syötävää kuin hyvin tehty pho? Epäilen. Kannattaa kokeilla!

ps. Harrison Ford syö tätä keittoa kulttielokuvassa Bladerunner.

Pho Bo
(4 annosta)

Liemi:

• 4 palaa häränhäntiä
• 3 - 4 l vettä
• 1 salottisipuli
• 1 keltainen sipuli
• reilu pala tuoretta inkivääriä
• 1 kanelitanko
• 2 tähtianista
• 1 muskottipähkinä
• 1 tl murskattuja korianterin siemeniä
• 2 kardemumman palkoa (ei ole pakollinen)
• 3 laakerinlehteä
• (2 tl suolaa), kalakastiketta

lisäksi:

• riisinuudelia
• naudan ulkofileetä ohuen ohuina viipaleina
• mungpavun ituja
• punaista chiliä ohuina viipaleina
• korianterin lehtiä revittyinä
• thaibasilikan lehtiä revittyinä
• kevätsipulia ohuina renkaina

lisukkeeksi:

• kalakastiketta
• limeä
• sriracha hot chili kastiketta tai muuta vastaavaa

Kuori sipulit ja paloittele keltasipuli neljään osaan, salottisipuli puoliksi. Kuori inkivääri ja halkaise pitkittäin kahtia. Paahda sipulit ja inkivääri grillivastuksella uunissa tai paistinpannulla ilman rasvaa, kunnes saavat pintaan hieman väriä. Ei haittaa vaikka sipuli mustuisi hieman.

Kiehauta vesi isossa kattilassa ja lisää sinne häränhännät. Keitä n. 5 minuuttia ja poista vaahto pinnalta. Lisää paahdetut sipulit ja inkivääri sekä mausteet – mutta ei suolaa. Hauduta lientä vähintään kolme tuntia. (itse haudutin 4 h) Jos liemi hupenee liikaa keittämisen aikana, lisää sinne vettä.

Nosta häränhännät kattilasta (voit käyttää ne johonkin muuhun ). Siivilöi liemi, lisää kalakastiketta ja/tai suolaa. Liemen voi käyttää saman tien tai sitten jäähdyttää ensin. Jäähtyneen liemen päältä voi poistaa pinnalle kertyneen rasvan. Jos liemi tuntuu liian voimakkaalta sitä voi myös laimentaa lisäämällä siihen hieman vettä.

Liota riisinuudeleita ensin n. 0,5 h lämpimässä vedessä. Kaada vesi pois ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa naudanfile ohuiksi viipaleiksi. Valmistele lisäkkeet: Huuhtele idut. Pese ja lohko limetti. Viipaloi halkaistu chili, josta on poistettu siemenet. Silppua yrtit. 

Syvien keittolautasten tai kulhojen pohjalle laitetaan ensin keitetty riisinuudeli (n. 1/3 koko lautasen tilavuudesta). Nuudelin päälle lisätään lihasuikaleet. Sitten lisätään silputtu tuore korianteri, thaibasilika, kevätsipuli, idut sekä chili. Lopuksi kulho täytetään kiehuvan kuumalla liemellä. Lihapalat kypsyvät liemessä.

Jokainen ruokailija voi höystää keittonsa makunsa mukaan puristamalla keittoon limetin mehua, kalakastikkeella ja chilikastikkeella.

Ruoka syödään puikoilla ja lusikalla.

Kinkku-emmentalpiiras

Synttärimenun postaukset jatkuvat! Menu jatkui herkullisen mehevillä kasvis- ja kinkkupiirailla. Itse ehdin maistaa vain kinkkupiirasta, mutta kasvispiiras sai myös vuolaasti kehuja juhlaväeltä. Suosittelen näitä lämpimästi evääksi vappupiknikille!

 

Kinkku-emmentalpiiras

pohja:

• 100 g margariinia tai voita
• 2 ½ dl vehnäjauhoja
• 1/2 dl vettä

täyte:

• 100 g (savu)kinkkua
• 100 g emmentaalia
• ¼ paprikaa
• 1/2 dl purjoa
• (1 rkl hienonnettua persiljaa)

maitoseos:

• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• 1 dl kuohukermaa
• 1 maustemitta suolaa
• ripaus valkopippuri

Sekoita pehmeä rasva ja jauhot keskenään puuhaarukalla. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan (halkaisijaltaan noin 30 cm) pohjalle ja reunoille ja paista pohjaa 225 asteessa 13-15 minuuttia.

Vatkaa munat, maito ja kerma sekaisin ja mausta seos.

Paloittele kinkku pieniksi kuutioiksi, silppua paprika sekä purjo ja raasta juusto. Ripottele ne puolikypsälle pohjalle ja kaada päälle munamaito.

Kypsennä piirasta vielä noin 20 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt.

Piiraan täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan. Juhlissa tarjotussa kasvispiiraassa oli täytteenä:

• 1 dl porkkanaraastetta
• 1 dl silputtua kesäkurpitsaa
• ¼ paprika
• ½ dl purjoa
• n. 50 g viherpippuri Koskenlaskijaa
• 75 g emmentaalia

Friteerattua palleroporonjäkälää

Synttärimenun toinen keittiön pieni tervehdys oli tehty palleroporonjäkälästä. Tämä kokkipari oli saanut jäkälän valmistusohjeet suoraan rovaniemeläiseltä keittiömestarilta ja epäilemättä tarjosivat juhlaväelle ennenkokemattoman ja unohtumattoman elämyksen. Ihan niinku Nomassa oltaisiin oltu syömässä!

Jäkälä oli tietysti suutuntumaltaan jo varsin erikoinen (mureni ja haihtui kuin tuhka tuuleen), mutta jännittävintä minusta siinä oli silti vahvasti erottuva mustatorvisienen maku. Sitä iloa tosin kesti vain hetken. Aivan ensiksi jäkälä maistui voilta, sitten mustatorvisieneltä ja viimeiseksi suuhun jäi varsin kitkerä jälkimaku. Mielenkiintoista!

Jäkälä valmistettiin ryöppäämällä se ensin kasvisliemessä, kuivattamalla se sitten uunissa (tunnin verran?) ja lopuksi friteeramalla se öljy-voiseoksessa. Kokkipari muistutti, että jäkälää ei saa syödä raakana, ja muutenkin sitä tulisi nauttia vain omalla vastuulla... Ainakaan meidän vieraat eivät valittaneet mistään erityisistä jäkälän sivuvaikutuksista...

Amuse bouche: graavisiikaa ja kylmäsavuporomousse

Nyt kun nuo synttärimenun hätäisimmät ohjeet on kirjattu ylös, niin voidaankin jatkaa juhlaväen suut auki loksauttaneella amuse bouche -kaksikolla. Kuten aiemmin mainitsin, juhlissa kisattiin kauneimman annoksen tittelistä, ja tämä menun upea aloitusannos sai kyllä varmasti kanssakilpailijoiden housut tutisemaan. Menun korkeasta esteettisestä tasosta kertonee se, että tämä annos jäi lopulta karvan verran toisen annoksen jälkeen kauneuskisassa. Epäilemättä se silti sopisi ulkonäkönsä puolesta vaikka mihin fine dine -ravintolaan ruokahalua herättämään!

graavisiikaa
(30 annosta) 

• 300g graavattua siikaa
• 1-2 hapan omena (Granny Smith)
• 4  pientä punasipulia
• 4 rkl mustaherukka-balsamicosiirappia 

Kuori ja viipaloi punasipulit. Karamellisoi punasipulit paistamalla niitä pannulla miedolla lämmöllä muutama minuutti, älä ruskista. Kuutioi omena ja leikkaa siika annospaloiksi.

Kasaa lusikalle ensin karamellisoitua punasipulia, sitten omenakuutioita ja lopuksi pala graavisiikaa. Viimeistele annos tilkalla balsamikosiirappia.

kylmäsavuporomousse

(30 annosta) 

• 200 g kylmäsavuporoa
• 3 kpl suolakurkkuja
• pieni nippu timjamia
• n. 200g kanttarelleja
• 1-2 prk smetanaa
• maalaislimppua

Silppua kylmäsavuporo, suolakurkut, timjami ja kanttarellit. Paista kanttarelleja pannulla muutama minuutti ja anna jäähtyä. Sekoita kylmäsavuporo, suolakurkut, timjami ja kanttarellit smetanan joukkoon ja tarkista maku. Anna maustua ja viiletä jääkaapissa tovi.

Leikkaa leipä viipaleiksi ja sopivan kokoisiksi annospaloiksi. Annostele lusikallinen moussea leivän päälle.

Suppilovahverokaalikääryleet & peruna-bataattipyre

Toinen blogisynttäreiden syviä huokailuja aiheuttanut ruoka, jonka reseptiä juhlaväki oli välittömästi vailla, oli suppilovahverokaalikääryleet peruna-bataattipyreellä. Valitettavasti kääryleet valmistanut Topchef ei pystynyt tämän tarkempaa ohjetta antamaan, mutta ehkä tällä selvitään! Määriä voi funtsia vaikka tämän peruskaalikääryleiden ohjeen avulla.

suppilovahverokaalikääryleet & peruna-bataattipyre

kaalikääryleet:

• keräkaalta
• suolaa
• riisiä
• suppilovahveroita
• purjosipulia
• (pekonia)
• valkosipulituorejuustoa
• mustapippuria
• kirveliä
• persiljaa

• siirappia
• cayannepippuria
• kermaa
• lihalientä
• voita

peruna-bataattipyre:

• perunaa
• bataattia
• valkopippuria
• voita
• maitoa

tarjoiluun: puolukoita ja persiljaa

Koverra kaalista pois kova kanta ja keitä kaali suolalla maustetussa vedessä kypsäksi.

Valmista täyte. Keitä riisi. Hienonna suppilovahverot ja purjosipuli. (Kuutioi ja paista pekoni.) Sekoita riisin joukkoon maun mukaan sieniä, purjoa, pekonia ja valkosipulituorejuustoa. Mausta mustapippurilla, kirvelillä ja persiljalla.

Irrottele kaalinlehdet ja ohenna veitsellä paksuin lehtiruodin kohta. Nosta jokaiselle lehdelle reilu ruokalusikallinen täytettä ja kääri tiukaksi kääryleeksi.

Kaada uunivuoan pohjalle kermaa ja lihalientä ja lado kaalikääryleet uunivuokaan vieriviereen. Valele kääryleet siirappi-cayannepippuriseoksella ja laita kääryleiden päälle voinokareita. Paista kaalikääryleitä 175 asteisessa uunissa 1.5 tuntia. Valele kääryleitä paiston ajan vuoan pohjalla olevalla nesteellä.

Valmista peruna-bataattipyre. Keitä perunat ja bataatit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja soseuta ne perunasurvimella. Mausta pyre valkopippurilla ja voilla ja notkista lämmitetyllä maidolla.

Tarjoile kaalikääryleet ja pyre puolukoiden ja persiljan kanssa.

Parsa-perunasalaatti ja kylmäsavulohta

Aloitan blogisynttäreiden ohjeiden kirjaamisen ihanasta keväisen värikkäästä parsa-perunasalaatista, koska aika moni vieras tuntui haluavan tehdä tätä vapuksi. Minä ainakin! Tässäpä siis teille herkullinen salaatti piknikille!

Parsa-perunasalaatti 

• nippu vihreää tankoparsaa
• 300 g kiinteitä perunoita (varhaisperunat parhaita)
• 1 kevätsipuli
• 2 rkl tuoretta rakuunaa
• kapriksia (isoja tai pieniä, oman maun mukaan)

kastike:

• 1 salottisipuli
• pari rkl karkeaa Dijon sinappia
• 0,5 dl öljyä
• loraus vaaleaa balsamicoa
• hunajaa
• (1/2 :n sitruunan mehu ja kuorta)
• suolaa ja pippuria

Keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä. Huuhtele parsat, leikkaa kova kanta pois ja kuori varret. Laita parsat kiehuvaan suolattuun veteen ja keitä kaksi minuuttia. Nosta parsat kattilasta lautaselle, jotta kypsyminen pysähtyy.

Pilko perunat ja parsat ja laita palat astiaan. Siivuta kevätsipuli, myös vihreä osa, ja lisää perunoiden ja parsan joukkoon. Sekoita joukkoon silputtu tuore rakuuna ja kaprikset.

Valmista kastike. Kuori ja silppua salottisipuli. Raasta huolella pestystä sitruunasta kuori. Leikkaa sitruuna puoliksi ja purista toisesta puolikkaasta mehu käsin. Sekoita sipulisilpun, kuoriraasteen ja mehun joukkoon sinappi ja oliiviöljy.

Sekoita kastike salaattiin. Mausta suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Tarjoile esimerkiksi kylmäsavulohen kanssa.

Syntymäpäiväjuhlat

Meidän kotiimme avattiin viime lauantaiksi kolmen Michelin-tähden tasoinen ravintola, joka tarjosi huikean 16 ruokalajin illallisen rakkaan 2-vuotiaan blogimme syntymäpäivän kunniaksi. Viime vuoden juhlista tuttuun tapaan tarjosimme vieraille juhlajuomaa, kun taas vieraita pyysimme tuomaan meille lahjaksi ruokaa. Ja sitähän hehän toivat! Aloitimme noin klo 17:00 upealla amuse bouchella ja puolen yön jälkeen keittiöömme avattiin vietnamilainen katukeittiö. Voi että oli kivaa! Ja herkullista!!! 

Juhlat olivat hyvä muistutus siitä kuinka paljon iloa ruoka (ja tietysti upeat ystävät) voivat elämään tuoda. Bloggaaminen on ollut toisena vuotena aika paljon vähäisempää kuin ensimmäisenä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kokkaamisinto olisi hiipunut. Päinvastoin. Sitä on vaan tullut ehkä hiukan vaativammaksi ja kunnianhimoisemmaksi sekä ruokien että kuvien laadun suhteen. Ihan kaikkea ei tee enää mieli kirjata ylös. Ainoastaan huippuhetket, kuten näiden synttärijuhlien tarjoilut, joista minulla riittääkin postattavaa pitkäksi aikaa! Lisäilen reseptit omina postauksinaan sitä mukaa kuin niitä saan ja sormissa riittää poweria, tässä kuitenkin menu kaikessa komeudessaan:

G&C 2v menu

Amuse bouche

graavisiikaa ja kylmäsavuporomousse

friteerattua palleroporonjäkälää

Alkupala I

parsa-perunasalaattia & kylmäsavulohta

kasvis- ja kinkkupiirasta

Pääruoka I

mojitokanaa

suppiskaalikääryle & peruna-bataatipyrettä

Jälkiruoka I

salmilainen salapasha

banoffee-kerrosherkku

Välipasta 

lihapullapasta tomaatti-valkoviinikastikkeella

Alkupala II

tomaatti-mozzarellasalaatti & vihreä terveysshotti

Pääruoka II

inkivääri-valkosipuli-tiikeriravut & satay-kanavartaat

aasialaiset rapukakut soijadipillä

vietnamilainen Pho Bo -keitto

Jälkiruoka II

kuohkea omenayllätys

suklaakakkujen taisto: Ranska vs USA

Viime vuoden tapaan juhlissa kilpailtiin monenmoisista asioista. Kaikista tärkein niistä oli kuitenkin 'Ken on heistä kaikkein kaunein' -kilpailu. Tehtävänä oli tehdä annoksesta kaunein mahdollinen ja kerätä mahdollisimman paljon tykkäyksiä Facebookissa. Tähän hetkeen mennessä eniten tykkäyksiä keräsi... taddada daa da daa:

BANOFFEE KERROSHERKKU

joka täten kruunataan kisan voittajaksi. Onnittelut, Sinä olet miss G&C 2013 !!!! Jaetulle kakkossijalle tulivat pisteen päähän voittajasta yltäneet graavisiika & savuporomousse ja suppiskaalikääryleet peruna-bataattipyreellä. Onnittelut kärkikolmikolle!

Juhlien ohjelmassa oli myös tänä vuonna makutestejä, joiden vaikeustasoa nostettiin hieman viime vuodesta. Ensimmäisenä makutestinä vieraiden tuli tunnistaa 15 maustetta, joka osottaitui yllättävän haastavaksi. Tunnustan tosin, että maustelaatikkoni sisältö ei välttämättä kaikilta osin ole täysin tuoretta... Toisena makutehtävänä oli tunnistaa kahden valko- ja kolmen punaviinin rypäle, maa ja vuosikerta. Ei ollut helppoa sekään! Viimeisessä makutunnistustehtävässä vieraiden täytyi tunnistaa meksikolaisesta kasviskeitosta sen 15 raaka-ainetta. Tämä sujui kaikilta selvästi parhaiten.

Makutesteissä erottui noin viiden henkilön tiukka kärki, joka oli selvästi maistamisessa eri kastia kuin muut. Kilpailun kovin kaksikko oli täsmälleen sama kuin viime vuoden makukisan finaalikaksikko, joten näillä sisaruksilla on kyllä paletti kunnossa!

Tänä vuonna kisattiin myös cocktaileilla. Kisan aiheena oli 'tuunaa Cosmopolitan'. Ensimmäisen joukkueen drinkin nimi oli 'Cosmonautti', ja se oli saanut inspiraationsa Venäjältä. Se sisälsi lämmintä vodkaa ja hieman mustaherukkalikööriä väriä antamaan. Toisen joukkueen drinkin nimi oli "Costo", ja se oli väännös gin-tonikista. Vihaan giniä, joten drinkin nimi oli ainakin osuva ja tekijöiden kosto ilmeisen suloinen! Kolmannella joukkueella oli hieman toteutusvaikeuksia ja aamulla kävi ilmi etteivät he olleet tienneet missä kaikki blandikset sijaitsivat. Joukkueen 'Ultimate Cosmopolitanin' maku olikin sen mukainen... Täytyy sanoa, että enpä ole koskaan noin kauheita cosmoja elämässäni juonut! =D Pointsit kuitenkin kaikille joukkueille siitä että lasi ja väri oli oikea!!  

KIITOS kaikki vieraat, että teitte taas kerran synttärijuhlistamme unohtumattomat!