Reissumme seuraava pysähdyspaikka sijaitsi Peschicin pienessä kaupungissa. Arvoimme pitkään, että otammeko majoituksen tältä alueelta Viestestä vai jostain näistä reunakylistä, mutta päädyimme Peschiciin koska arvelimme sen olevan Viesteä pienempänä paikkana hieman idyllisempi. Peschisi paljastui kuitenkin yllättävän vireäksi, joskin turistien valtaamaksi, kaupungiksi. Hieman häiritsi, että kun olin vihdoin oppinut itse asioimaan kaupoissa italiaksi, kassamies puhui minulle saksaa....
Turisteista huolimatta Peschici oli viehättävä kaupunki, joka sijaitsi kukkulalla meren rannalla. Kaupungin vieressä oli myös pitkä hiekkaranta, josta suurimmassa osassa oli kasarityyppinen meno päällä: ranta oli aivan tupaten täynnä, helvetillinen diskomusiikki pauhasi ja dj:t vetivät erinäisiä leikkejä turisteille rantaviivan tuntumassa. Onneksi rantoja löytyi alueelta myös vähän erilaiseen makuun - niistä lisää seuraavassa postauksessa.
Yritimme löytää aluksi majoitusta rannan tuntumasta, mutta emme löytäneet mitään järkevää. Jos rannoilla oli hotelleja, ne olivat isoja kasarityyppisiä komplekseja, jotka eivät meitä sykähdyttäneet. Paikan päälle päästyämme hotellien vähäinen määrä selvisi - suurin osa rannoista Peschicin ja Viesten välillä oli karavaanialueiden hallussa...
Oma majoituksemme sijaitsi pari kilometriä kaupungista sisämaahan ja osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Borgo del Nespolo oli erittäin sympaattisen nuoren miehen yksin pyörittämä B&B. Hän asui itse rakennuksen alakerrassa ja vuokrasi yläkerran muutamaa huonetta. Aamiaisenkin hän kokkasi meille omassa keittiössään. Ja kutsuipa hän yksi ilta meidät katsomaan luokseen jalkapalloakin, ja tarjosi vielä itsetekemäänsä kirsikkalikööriä. :)
Ainoa miinuspuoli majoituspaikassa oli se, että matka kaupunkiin kävellen oli suht. pitkä etenkin kun mennessä sai tarpoa aikamoiseen ylämäkeen. Yhtenä päivänä jaksoimme tämän tehdä, muina päivinä kävimme illallisella autolla. Takseja ei tässä kaupungissa kuulema ollut, mutta isommilla hotelleilla näkyi olevan kuljetuspalvelu hotellilta kaupunkiin ja takaisin.
Kaupunki oli yhtä aikaa mukavan vireä ja sympaattisen pieni. Esim. meidän hotellin vierestä kulkevalla tiellä kilisi vuohien kellot yhtenään kun paimenet liikuttelivat niitä paikasta toiseen. Itse kaupungissa riitti mukavia terasseja, joista sai reissun parhaat kylkiäiset drinksun kera. Monesti meinasi mennä nälkä jo ohikin näitä kylkiäisiä napostellessa.
Ravintoloiden tarjonta oli arvatenkin hyvin meripainotteista. Ensimmäisenä iltana valitsimme ravintolan, joka sijaitsi kaupungin reunamilla ja sieltä sai siten ihastella merimaisemia auringon laskiessa.
Toisena iltana vietimme rennon pitsaillan, jolloin söimme nopsaan pitsat täpötäynnä italialaisia olevassa pitseriassa ja kiertelimme loppuillan paikallisia vinotecoja... (tämä oli se ilta kun kävelimme kotiin). Kolmantena iltana söimme taas hieman fiinimmässä kalaravintolassa. T sai eteensä herkullista simpukkapastaa, ja minä pelottavan näköisiä friteerattuja pikkukaloja. Minä olin tosin vetäissyt alkupalaksi muutaman sadan gramman palasen herkullista grillattua juustoa, joten kummituskaloja ei vatsa enää hirveästi vetänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti