Matkamme loppu alkoi häämöttää Peschicin jälkeen. Jäljellä oli enää ajomatka Roomaan yhden yön pysähdyksen taktiikalla. Majoituskaupungiksi valikoitui pitkään jatkuneiden merimaisemien jälkeen Abruzzon kansallispuiston laitamilla sijaitseva keskiaikainen Sulmona.
Ajomatka Peschicistä Sulmonaan taittui vaivatta, tai ainakin melkein. Alkumatkasta maisemat olivat upeita - hyvin Toscanamaisia. Hyvin hoidettua maaseutua ilman ruuhkia. Apenniinien vuoriston kieppeille saavuttaessa maisemat arvatenkin paranivat edelleen. Tapojemme mukaan emme halunneet kulkea koko matkaa isoja teitä, ja valitsimmekin loppumatkasta ison tien sijaan pienemmän vuoristotien. Vaikka maisemat olivat kiertotien arvoiset, tuli matkaan myös mutkia. Välillä tie kävi niin kapeaksi ja huonoksi, että takaisin kääntyminen kävi mielessä, ja muutaman kymmenen kilometrin mutka tuli tehtyä myös siitä syystä, että yksi teistä olikin suljettu kokonaan ja jouduimme etsimään uuden reitin perille. No, näistähän ne seikkailut ja muistot syntyvät...
 |
| Ihmisiä ei juuri näkynyt, mutta löytyi sieltä vuorten keskeltä jotain elämää... |
Jossain vuoriston keskellä totesimme myös, että emme tule ehtimään Sulmonaan ennen siestaa, joten jostain oli löydettävä lounasta. Löysimmekin yhden viehättävän Alppityylisen kylän, jonka nimeä en enää muista. Valitettavasti se näytti vaipuneen jo viettämään siestaa hieman etuajassa. Ajellessamme pois kaupungista silmiini osui yksi hotelli, jossa näytti olevan jotain eloa. Kipaisin kysymässä liikenisikö sieltä meille lounasta, ja kaikeksi onneksemme kokki lupautui laittamaan meille ruokaa.
Paikka paljastui astetta hienommaksi ravintolaksi, mikä tuntui hieman absurdilta siellä keskellä ei mitään. Ruoka oli hyvää ja lounaan viimeisinä asiakkaina saimme vielä mukavia kokin yllätyksiä alkupaloista jälkiruokaan, vaikkemme sellaisia tilanneetkaan.
 |
| Kokin tervehdysbruschetat |
 |
| Salaattia! Pitkästä aikaa! Ja herkullisia grillattuja lisukevihanneksia. |
 |
| Ravintolan menu oli varsin lihapainotteinen. Proteiinia retkeilijöille! |
 |
| Yllätysjälkkärinä pannacottaa ja melonia. |
Sulmonassa majoituimme vanhan kaupungin keskellä sijaitsevaan pieneen, viehättävään B&B:hen, jossa huoneemme edusti hyvin kaupungin keskiaikaista fiilistä. Hotelli oli siisti, huone viihtyisä ja aamiainen maistuva. Siinä näkyi vahvasti omistajien oma kädenjälki itseleivottuine kakkuineen ja itsetehtyine hilloineen.
 |
| Sulmona tunnetaan confetti-karkeistaan, joita saa ostettua myös Roomasta. |
Kiertelimme aikamme Sulmonassa ja tapojemme mukaan etsimme paikallisia oluita maisteltavaksi. Muutamasta kuppilasta niitä löytyikin. Koko reissun ajan paranemaan päin olleet drinksukylkiäiset nousivat Sulmonassa jälleen uudelle tasolle - yhdessä paikassa tarjoiltiin oluen kylkiäisenä erilaisia pitsapaloja ja toisessa lounaalta jäänyttä pestopastaa.
 |
| Kaupunki on kuuluisa myös kulttuuritarjonnastaan. Pistäydyimme seuraamaan hetkeksi oopperatreenejä. Hyvältä kuulosti! |
 |
| Pestopastaa oluen kyytipoikana! |
 |
| Pitsapalatkin maistui! |
Illallista söimme hotellin suosittelemassa ravintolassa, joka ei jättänyt kumpaankaan mitään suurempaa muistijälkeä. Kai sitä olisi ollut tuossa vaiheessa matkaa aika vaikeaa enää mitään suuria vau-elämyksiä kohdata... Reissun viimeisenä päivänä niitä tosin tuli taas onnekkaasti vastaan.
 |
| Alkupalasalaatti |
 |
| Mozzarellasalaatissa riitti juustoa syötäväksi... |
 |
| Reissun viimeinen naudanliha-rucola-parmesan annos. |
 |
| Jalkapallon MM-kisat näkyi katukuvassa. |
Lähdimme Sulmonasta heti aamusella, koska halusin pysähtyä vielä yhdessä paikassa ennen Roomaa. Kaupunki oli Frascati, joka sijaitsee n. 20km Roomasta. Paikka on kuuluisa hyvästä valkoviinistään Porchetta-leivistään, ja olisin itse mieluusti viettänyt viimeisen yön siellä. Valitettavasti kaupunkiin päästyämme vettä satoi kaatamalla, joten yhtäkkiä lounas lämpimässä ravintolassa alkoi houkuttaa Porchetta-kioskia enemmän. Löysimmekin mukavan ravintolan, jossa söin ehdottomasti reissun parhaan - roomalaisen - pitsan. Ja pääsimpä juomaan sitä kuuluisaa valkoviiniäkin, joka oli kyllä todella hyvää!
 |
| T:n pitsapallerot maistuivat myös hyvälle karusta ulkonäöstä huolimatta. |
 |
| Sienillä höystetty pasta oli myös maukasta. |
En silti kyennyt lähtemään kaupungista maistamatta kuuluisaa Porchettaa, joten viime metreillä kaupungista lähtiessämme ryntäsin sellaista ostamaan. Sattuipa samalta kioskilta löytymään Frascatin omaa oluttakin, jossa oli selkeästi reissun huomiota herättävin etiketti. Porchetta oli kyllä myös erittäin hyvää, sen mitä sitä nyt pystyi pitsan jälkeen syömään.
Frascatista matka jatkui Rooman lentokentälle. Kahden viikon huikea häämatkamme oli tullut päätökseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti