Viini, ruoka ja hyvä elämä

Lähdin tänään töiden jälkeen Helsingin messukeskukseen tarkastamaan, että kannattaako teidän suunnata sinne huomenna (Joo, eipä kestä!). No kannattaa! Siellä oli ihan hirveesti kaikkea kivaa ja herkullista. 

Ruokapuolella aika paljon samoja (hyviä!) tuotteita kuin Herkkujen Suomi ja Italialais-ranskalainen tori -tapahtumissa, mutta sen lisäksi vaikka ja mitä muuta. Kuten australialaisia kameliburgereita. :O No emmää sellasta maistanut. Mutta aika paljon kaikkea maistelin. Ja isot pussukat herkkuja raahasin kotiinkin asti (kuka ihme nuo kaikki juustot tuolta meidän jääkaapista syö)...

Aika paljon jo hiuko kun töistä suoraan messuille suuntasin. Ei tehnyt yhtään pahaa tämä setti siihen heti kärkeen... 

Messujen kotimaista suklaatarjontaa.

Parmesania teki mieli vaikka viime viikolla torilta ostettu köntsä on vielä kaapissa (On se sentään jo korkattu.).

Makkarat oli näillä messuilla poikkeuksellisen hyviä. Ostin! 

No ei kai kukaan voi näitä vastustaa? Ostin...

Nättiä suklaata..

Noo, snadisti nätimpiä kun mun cosmoronit..

Mun lempparijuustoakin sieltä löytyi! Tyrnihillon kanssa kuulema pitää hänet nauttia.

Fudgea söin vain silmilläni.

Täällä olisin syönyt dinnerini ellei T olisi odottanut kotona peuraburgereiden kanssa.

Tai siis täällä...

Ihan oikeasti siellä sai kameliburgereita! :P

Nää jäi vähän kismittään kun ei tullut ostettua..

Kattokaa nyt miten herkullisen näköisiä!

Messujen viinipuoli ei saa ihan samanlaista varauksetonta ihailua osakseen. Alku oli kyllä lupaava. Olin saanut juuri maistelulasin kätöseeni ja haparoivin askelin aloin hahmotella että mihin suunnata lähteä, kun minut houkutteltiinkin jo maistamaan italialaista Colonnara-tilan kuohuviiniä. Hyvää sellaista! Heti ostan pullon kun Alkoon menen. Olin myyty!

Ystävällinen vastaanotto nostatti fiilistä, mutta valitettavasti samanlaista palvelua en saanut enää muilla pisteillä. Olisi varmaan pitänyt pysytellä yhden viinitalon tiskeillä, koska maahantuojien tiskeillä asiointi oli samaa luokkaa kuin missä tahansa peruspubissa. Tilaat jotain viiniä, se kaadetaan ja rahastetaan, ja se oli sitten siinä. (Sama fiilis oli muuten myös Taste of Helsingissä.) 

Hirveästi ei tee itsekään mieli alkaa kyselemään kun myyjä vaikuttaa niin kiireiseltä ja etäiseltä. Eikä se kiirekään ole oikeasti este markkinointiin jos on itsekin innostunut tuotteistaan. Sen sain todeta viime viikonloppuna OlutExpossa, kun Brewdogin myyjä pyysi kaikki (pitkässä) jonossa olleet asiakkaat lähemmäs ja esitteli kerralla kaikille koko tarjolla olevan olutkavalkaadin. Intohimolla. Sitä jäin kaipaamaan.

No, ehkä mä vain osuin huonoille tiskeille. Kävin vaan kahdella maahantuojatiskillä mutta sain jo niistä tarpeekseni... Ja okei, ei sekään pahaa tekisi jos lasit olisi kunnollisia ja viinien tarjoilulämpötilat kohdallaan. Ja istumapaikkoja, joissa olisi vaikka vähän leipäpaloja tms.. Ehkä se olin vaan mää jolle ei ihan riittänyt sellainen perjantai-illan etkopaikkameininki.

Viinimessujen puolella oli silti yksi maininnan arvoinen helmi. Nimittäin Riedelin lasi-tasting. Itsehän olen vannonut Riedelin viinilasien nimeen niin kauan kuin olen viiniä juonut (tajusin joskus 10 vuotta sitten että punaviini on hyvää kun sain juoda sitä Riedelin lasista), mutta olen silti pitänyt eri rypälelajikkeille suunnattuja laseja vähän höpöhöpönä. Olen ajatellut että juju on lähinnä ohuessa lasissa ja isossa maljassa.

Yhdellä juomalipukkeella (2,5€) pääsi mukaan Decanterin maisteluun, jossa testattiin, miltä maistuu hapokas ja hedelmäinen Sauvignon blanc Riedelin valkoviinilasista verrattuna paksulasiseen perusvinkkulasiin ja kuinka muheva Bordeauxin punaviini muuttuu kun sitä juo sille tarkoitetusta Riedelistä vs. Riedelin valkoviinilasista. 

Erot olivat aivan järkyttävän hämmästyttävän suuria. Valkoviini maistui Riedelin lasista hienostuneelta, raikkaalta, hedelmäiseltä, ihanalta (Tota valkkaria täytyy saada lisää!). Halpislasissa se maistui sille valkkarille mitä saa aina olutbaareista... Bourdeaux taas maistui sille tarkoitetussa lasissaan tanniiniselta, pehmeältä, maanläheiseltä, täyteläiseltä, mutta valkoviinilasista juotuna se maistui kirpeältä marjamehulta. Hämmentävää. 

Sattumoisin meidän kaapeista löytyy juurikin nuo maisteluissa käytetyt Bourdeaux- ja Savingon blanc -lasit. Jos ja kun nyt en halua ostaa ihan joka rypäleelle omaa lasia, niin noita kahta voisi kuulema täydentää Pinot noir laseilla. Pinot noir on sattumoisin mun lempirypäle, joten saatanpa alkaa raivata kaappeihin tilaa... (en tiedä vielä miten se on mahdollista).

Tääkin ois ollut kiva!

Decanterin hienot istuimet!

Nopsasti loppuun vielä kirjamessuista. Kävin tekemässä siellä pikaisen puolen tunnin pyörähdyksen keittokirjatarjouksia katsastamassa. Hirveän vaikeaa oli niitä löytää! Isoimmilla kustantajilla oli jokunen keittokirja tarjouksessa, siinä kaikki (no myönnettäköön että kierrokseni oli tosiaan nopea). Mutta why, oh why, ruokapuolelle ei ollut sijoitettu yhtä tiskiä, joka myy kaikkien kustantajien keittokirjoja? En ummarra. Ja missä olivat suomen ruokalehdet, minä löysin vain Viini-lehden tiskin. Tilasin. :) 

Sellainen reissu! Menkäähän te sinne sitten huomenna kun mä en pääse!