Klaus K, American Christmas Grill

Minä(kin) sain ilokseni kutsun käydä veloituksetta maistelemassa Klaus K:n American Christmas Grill -joulubuffettin viikko pari sitten. Aika moni ruokabloggari onkin jo raportoinut illasta ilmeisen tyytyväisenä.

Mm. italialaisia leikkeleitä ja aasialaisia makuja sisältänyt alkuruokabuffet, valinnainen pöytiin tarjoiltu pääruoka (+ runsaat pöytäseurueen kanssa jaetut lisukkeet) ja runsas jälkiruokapöytä on tarjolla Klaus K:n Livingroomissa 2.-22.12.2013. Tsekkaa menu täältä.

Päällimmäisenä ruoista jäi mieleen se, että ne olivat _todella_ maukkaita. Osan guacamolen suolasta olisi voinut ripotella paahtopaistin päälle, mutta mitään muuta huomautettavaa ei makupuolelta löytynyt.

Alkuruokapöydän helmiä olivat ihanan raikas aasialaisittain marinoitu äyriäissalaatti, sekä kotimainen leppäsavustettu porsaan kassler. Pääruoat olivat kaikki erinomaisia ja jos niistä saisi valita vain yhden, joutuisin käymään kovaa taistelua aivan fantastisella savuvalkosipulivoilla maustetun Black Angus fileen ja vuohenjuusto-munakoisolasagnen välillä.

Jälkiruokatarjonnassakaan ei ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä tykkään jälkkäripuolella enemmän yhdestä loppuun asti mietitystä annoksesta kuin lautasellisesta kakkupalasia (olihan siellä siis paljon muutakin kuin kakkua). Aika ähkykin alkoi olla jo siinä vaiheessa.. Jos nyt joku suosikki pitäisi valita niin maapähkinä-banaanikakku oli kivan erilainen ja amerikkalainen (tietysti myös herkullinen). Kun kerran amerikkalaisessa buffetissa oltiin niin valitaanpa se!

Ruokapuoli oli siiis kunnossa, kiitokset kokille! Vähän jäi kuitenkin mietityttämään tuo hintapuoli. Vaikka raaka-aineet olivat epäilemättä laadukkaita ja ähky taattu, 65 euroa on aika paljon buffetista. Lisäksi, olkoonkin varmasti Helsingin viihtyisimpiä hotellin aularavintoloita, tilan suora yhteys hotellin respaan väistämättä laskee tunnelmaa tuuman verran. *<:]

Nopsasti netistä tsekattuna muiden ravintoloiden joulubuffettien hinnat olivat palttiarallaa viiden kympin kieppeillä. Jos American Christmas Grillin hintaan sisältyisi vielä kupillinen tai pari munatotia, olisin very very happy customer. 

Joka tapauksessa, jos peruslanttuloodat ei ole sun juttu, niin käy ihmeessä hankkimassa jouluähky Klaus K:sta! Menu on juuri niin herkullinen kuin miltä se kuulostaakin! 

Le Relais de l'Entrecôten addiktoiva salainen rakuuna-voikastike

Oletteko koskaan syöneet Ranskassa (tai Lontoossa tai New Yorkissa tai jossain muualla) ravintolassa nimeltä Le Relais de l'Entrecôte? Jos ette, niin menkääpä seuraavalla kerralla kun sellainen tulee vastaan (luultavasti kohta sellainen on jo Helsingissäkin, siihen tahtiin näkyy uusia ravintoloita avattavan).

Minä kävin sellaisessa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Pariisissa. Emme tienneet paikasta etukäteen, mutta valitsimme ravintolan lounaspaikaksemme, koska ohi kävellessämme sinne oli hirveä tunku ja kaikki pölöttivät Ranskaa.

Sisällä selvisi pian, että ruokalistan ymmärtäminen ei tulisi olemaan ongelma. Tässä ravintolassa kun ei tarjota kuin yhtä ruokaa (tosin ymmärsimme mitä se on vasta kun se oli nenämme edessä). Alkuun simppeli salaatti sinappisella salaatinkastikkeella, ja pääruoaksi naudan filettä ja ranskiksia. Ei kuullosta kovin vakuuttavalta? Homman juju  (sen lisäksi että file oli täydellisesti  kypsennetty ja ranskikset itse tehtyjä ja järkkyhyviä)  olikin siinä, että lihan kanssa tarjottiin mielettömään hyvää vihreää yrtti-voikastiketta.

Noin vuosi visiittimme jälkeen aloin pohtia, että 'voisikin joskus tehdä punaviinikastikkeen sijaan jotain sellaista kastiketta kuin silloin kerran siinä pariisilaisessa ravintolassa'. Pistin googlen laulamaan, ja se kertoi minulle enemmän kuin olisin odottanutkaan.

Le Relais de l'Entrecôte ravintolan konsepti kastikettaan myöten on lähtöisin vuonna 1959 perustetusta pariisilaisesta ravintolasta, jossa Paul Gineste de Saurs päätti tarjota pihvin ja ranskisten kanssa yrtti-voikastiketta perinteisen yrttivoin sijaan. (Näin kertoo Wikipedia, mutta olen lukenut myös sellaisen version, jossa ravintola on ollut alkujaan nimeltä Cafe Paris ja se on sijainnut (olikosenyt) Sveitsissä.) Nyttemmin ravintolaa siis löytyy siis lähes ympäri maailman ja varmaan se täyttäisi kaikki klassiset turistirysän merkit, mutta kunhan ruoka on hyvää niin who cares.

Opin myös, että tuon kastikkeen resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, ja arvatenkin sitä on sitten yritetty innokkaasti valmistaa kotikeittiöissä. Reseptin eri versioita voi käydä katsastamassa vaikka täältä tai täältä. Lehteenkin tämä mysteerikastike on päässyt! Onpa kastikkeella omat Feisbuukkisivutkin! Tosin tietääkseni niiden ylläpitäjä teki tykkääjille ikävän tempun, eikä paljastanut enää omaa reseptiään sen koommin kun alkoi saada sen toimimaan. Aikoi ryhtyä myymään sitä pullotettuna....

No, olen valmistanut nyt kastiketta kolme-neljä kertaa, ja perusasiat alkavat olla kohdillaan, mutta ei tämä vielä aidosta kastikkeesta menisi, vaikka herkullista onkin.... Selvää on, että päämaku kastikkeessa tulee rakuunasta (siitä ranskalaisesta, Järvikylän tavallinen rakuuna maistuu minusta retiisiltä), mutta resepti vaatii vielä aika paljon hienosäätöä. Olen muuten miettinyt, että onko rakuuna jotenkin addiktoivaa, vai mistä johtuu että tuohon kastikkeeseen tulee suorastaan himo...?

Aikaisemmilla kerroilla olen kirjoittanut käyttämäni ainekset paperille, joka on tietysti mennyt aina hukkaan. Nyt kirjoitan ohjeen ylös tänne kehitysehdotuksineen. Ehkä ensi kerralla päästään sitten taas lähemmäs sitä aitoa ja oikeaa kastiketta! 

Rakuuna-voikastike

• 3 shalottisipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 5 oksaa rakuunaa
• 5 oksaa timjamia
• 1/2 dl persiljaa
• 1,5 dl valkoviintä
• 5 dl kanalientä
• 1,5 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl Worcesterinkastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• 2 rkl Dijon-sinappia
• mustapippuria (ja suolaa)
• 75 g voita
• rypsiöljyä paistamiseen

Hienonna sipulit ja yrtit. Kuullota sipulit kattilassa kuumennetussa öljyssä. Lisää valkoviini ja haihduta. Lisää kanaliemi ja kaikki muut ainekset paitsi voi ja keittele hiljalleen kasaan puolisen tuntia. Soseuta kastike tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella. Suurusta kastike voilla.

Tarjoa naudan sisäfileen ja (mieluiten itse tehtyjen) ranskalaisten kanssa.

Note to self: Kastike jäi tällä tavoin aivan liian löysäksi (jouduin suurustamaan maizenalla). Seuraavalla kerralla vähemmän kanalientä. Kastike oli myös aika hapokas, joten viiniä ja etikkaa voisi laittaa vähemmän. Toisaalta tuore sitruunanmehu voisi raikastaa kastiketta. Ps. Ainesten soseuttaminen ennen liemen lisäämistä voisi olla aika jees.

Kuvat eivät valitettavasti tee tälle ruoalle oikeutta... Ei vihreästä kastikkeesta saa salonkikelpoista vaikka päällään kameran kanssa seisoisi. Ei kotioloissa eikä varsinkaan ravintolassa. Pariisin jälkeen olen käynyt syömässä tätä settiä myös Lontoossa ja Lyonissa, mutta niiltäkään kerroilta ei jäänyt käteen mitään julkaisukelpoista. Näin ollen teidän on nyt vaan uskottava. (Tai on niitä ravintolassa näpsäistyjä kuvia netti pullollaan, mutta luultavasti ne saa aikaan vain ruokahalun katoamisen.)

Tammisaaren Knipan

Ei oo nyt ollenkaan ehtinyt kokkailla mitään uutta! Laitetaanpa kuitenkin tänne näin perjantain kunniaksi muutama fiilistelykuva elokuiselta retkeltä tammisaarelaiseen Knipaniin. Käytiin nääs siellä syömässä herkullinen illallinen eräs perjantai ennen eräitä rapujuhlia.

 

Alkupalaksi T söi savustettua hanhenrintaa, vai olikohan se ankanrintaa. Oikein maukasta, vaikka reunalle jääneet rasvat aika sitkasta tavaraa olivatkin.

 

 

Serkkuni S ihastui ikihyviksi alkupalaksi tilaamaansa kala- ja äyriäiskeittoon. Tuhti keitto olisi riittänyt pienelle naiselle hyvin pääruoaksikin.

 

 

Minä ja serkkuni mies söimme alkupalaksi kylmäsavulohta ja siianmätiä röstiperunalla. Rösti olisi saanut olla hitusen lämpimämpää, mutta muuten annos maistui molemmille varsin mainiosti.

 

 

Pääruoksi tilasimme kaikki villisikaa kahdella tapaa - kassleria ja filettä. File oli hujahtanut hiukan kypsän puolelle, mutta ylikypsä niska oli ihan törkeän hyvää - milloinpa ylikypsä niska ei olisi.

 

 

Jälkiruoaksi tilasimme basilikajäätelöä, josta olimme tosin aika yksimielisesti sitä mieltä että basilikan sijaan siinä oli käytetty sitruunamelissaa. Herkullista sekin silti oli.

 

Knipan oli oikein mukava paikka. Menimme sinne aika myöhään aika synkkänä päivänä, joten epäilemättä se olisi ollut vielä hienompi kirkkaana kesäiltana. Ruoka oli erinomaista, hintataso Helsingin tasolla, mutta annokset tuntuivat suuremmilta. Harvemmin joudun skippaamaan jälkkärin (tilasin pelkän jäätelön, koska oli pakko päästä maistamaan basilikajäätelöä), mutta nyt ei vaan mahtunut. Laskua kolmen ruokalajin illasta (osa ei ottanut jälkiruokaa, vaan kahvia ja konjakkia) juomineen kertyi 120€ per pariskunta. Ei paha, menkääpä sinne!

Tervetuloa Bryggeri!

Helsinkiin avattiin pari päivää sitten uuden uutukainen panimoravintola Bryggeri Sofiankadulle Senaatintorin kupeeseen. Olen odottanut tämän paikan aukeamista kieli pitkällä, koska olen töissä ihan siellä lähellä ja uudelle after work -paikalle on ollut tilausta. Lisäksi olen aina surkutellut Helsingin (Suomen?) vähäistä panimoravintolatarjontaa ja onhan se nyt vaan muutenkin hienoa saada Suomeen uusi pienpanimo!

Kävin tänään piipahtamassa Bryggerissä aikeenani ihan vaan käydä katsastamassa paikat. Löysin kuitenkin lopulta itseni sieltä syömästä ja olutta maistamasta (ihan pienet lasit vain)..

Panimon komeissa kuparisissa pannuissa on keitelty jo ensimmäiset oluet, mutta ne eivät ole vielä ehtineet hanoihin asti. Hanasta kuitenkin löytyi kaksi oman talon olutta, jotka on teetetty Lappeenrannassa. Saksalaistyyppinen pils ja Brittityylinen brown ale Aleksanteri olivat molemmat varsin makoisia ja oman makuni mukaisia. Pils mukavan raikas ja brown ale ihanan pehmeä ja karamellinen. Suomalaisia pienpanimo-oluita vaivaa mielestäni tyypillisesti liian vahva humalointi. Näissä ei sitä ongelmaa ollut. Hanoissa näkyi olevan myös sahtia ja Plevnan Stouttia, mutta monta hanaa oli vielä tyhjänä. Pulloista näkyi löytyvän monen moista suomalaista pienpanimoa edustettuna. Tykkään!!

Ruokapuolelta testasin currywurstin maalaisranskanperunoilla. Ranskikset olivat itse tehtyjä ja suoraan sanottuna aivan fantastisia. Enpä tiedä saako Helsingistä mistään yhtä hyviä? Itse makkara ei aivan yltänyt siihen autenttisuuteen, mitä koin Frankfurtin joulumarkkinoilla viime vuonna  (kun piti joka lounaalla päästä currywurstia syömään). Makkara oli hintsusti vaisu ja ketsuppisoossi olisi kaivannut reilusti lisää curryä. Ihan mainiota pubiruokaa joka tapauksessa, ja kyllä niistä perunoista saattoi 15 euroa maksaakin. Ala carte -lista olutsuosituksineen näytti myös sen verran herkulta, että eiköhän sinne tule mentyä pitemmälle illanvietolle ihan lähiaikoina. 

 

Tervetuloa Helsinkiin Bryggeri! 

Ps. Maistelulautanenkin näytti herkulliselta.

Retki Tampereelle Ravinteli Berthaan

Saimme veljeni perheeltä joululahjaksi lahjakortin Tampereen ravinteli Berthaan, jonne ehdimme vihdoin tekemään retken viime viikonloppuna. Bertha on puolitoista vuotta sitten perustettu bistrotyyppinen, lähialueen tuottajien raaka-aineita suosiva ravintola. Erinomaisen mukava lisä Tampereen ravintolatarjontaan!

Ruokailu aloitettiin juureen leivotulla rapeakuorisella maalaisleivällä sekä Peltolan juustolan kirnuvoilla. Vatsansa olisi voinut täyttää jo tuolla pelkällä herkullisella leivällä, mutta syötiin me sentään jotain muutakin..

Minä aloitin annoksella, jossa oli punajuurta kahdella tapaa (sellaisenaan ja moussena), vuohenjuustomoussea, pinjansiemeniä, friteerattua basilikaa ja rapsakka keksimäinen leipä tekstuuria tekemässä. Annos oli erittäin kaunis ja herkullinen. Jotain tämän tapaista täytyy väsätä kotonakin!

T:n alkuruoka-annoksessa oli Iberico -kinkkua, valkopapu- ja hernepyrettä. Vaikka ilmakuivattu kinkku hyvää tietysti olikin, ei annos yltänyt punajuurialkupalan tasolle.

Pääruoaksi valitsimme molemmat "nautaa, palsternakkaa ja piparjuurta" sisältävän annoksen. Naudan osalta tarjolla oli entrecotea ja kieltä, palsternakka oli lautasella pyreenä ja piparjuuri vaahtona. Lisäksi annoksessa oli mukana ruusukaalia, porkkanaa ja sipulia.

Kielen valmistaminen tai syöminen ei ole jostain syystä minua koskaan juurikaan houkuttanut, joten olin tosi tyytyväinen että pääsin maistamaan sitä tällaisessa tuplaliha-annoksessa. Jos tarjolla olisi ollut pelkkää kieltä, olisin riskiaversiivisena varmaankin tilannut jotain muuta.

Kieli tarjoiltiin ylikypsäksi haudutettuna, joten koostumusta ei juurikaan kieleksi tunnistanut. Onneksi. Nimittäin yksi kohta palassani oli jostain syystä hiukan "vähemmän ylikypsää", josta seurasi keskustelu T:n kanssa kielen koostumuksesta ja ulkonäostä sekä pohdintaa mistä kohdasta kieltä kyseinen pala saattoi olla. Keskustelu ei tehnyt hyvää ruokahalulleni ja loppupala jäi syömättä...

Kaiken kaikkiaan kieli oli kuitenkin positiivinen yllätys. Entrecoten kypsyys oli loistava (voi kun tuli jo ikävä kesää ja grillikautta) ja lisukkeet toimivat hyvin. Mainio setti! 

Jälkiruokien makuvaihtoehtoina olivat suklaa, sitruuna ja omena. Vaikeahan niistä oli kahta valita, joten otimme kaikki! Ei vaitiskaan, tilasimme kyllä vain kaksi, mutta tarjoilija yllätti meidät jostain syystä yhdellä ylimääräisellä jälkiruoalla. En pistänyt vastaan...

Suklaajälkiruoassa oli suklaaganachea, suklaakeksiä, pähkinäjäätelöä, prässättyä ananasta ja keksinmuruja. Herkullinen annos, josta tuli mieleen joskus ravintola Luomossa syömäni jälkkäri, jonka nimi oli "Snickers". Jotain raikastavaa annokseen olisi tosin ehkä kaivannut. Ananas oli varmaan tarkoitettu tähän tehtävään, mutta se ei aivan riittänyt.

Sitrusjälkiruoka sisälsi ainakin sitruunaista pannacottaa, sitruunajäätelöä, sokerikakkua ja appelsiinifileitä. Oli siellä varmaan muutakin, mutta T:ltä ei hirveästi maistiaisia herunut, sen verran tuo hyvin tuo ihanan raikas annos häneen upposi...

Bonusjälkiruoassa oli omenapiirakkaa, laventelijäätelöä, ruusuvesimarenkia ja ilmeisesti kiivistä tehtyä hilloketta. Valkosuklaatakin siinä oli annoksen otsikon mukaan, mutta ilmeisesti olin jo siinä vaiheessa niin ähkyssä ettei aivot rekisteröineet että missä muodossa. Omenapiirakka oli itsessään hieman vaisu, mutta piristyi kummasti hyvillä lisukkeilla ja oli kokonaisuutena toimiva. Etenkin laventelijäätelön maku oli huikea.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli erinomaista ja tarjoilu ystävällistä, asiantuntevaa ja mukavan leppoisaa. Toimme retkeltä mukanamme monta hyvää ideaa, jota voisi kotikeittiössä kokeilla. Berthaan voisi myös hyvällä mielellä mennä toistekin, menkäähän tekin!

Ravinteli Bertha

Malmi - ravintolataivas?

Keittiöremonttimme on tänään edennyt pisteeseen, että kokkaaminen alkaa olla mahdotonta. Koska tilanne täytyy tietysti käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, ajattelin että voisimme näiden remonttiviikkojen aikana tehdä arviointikierroksen kotilähiömme - Malmin - ravintoloista.

Sillä aikaa kun T repi irti kaappeja (btw. hyvä tapa saada kotiin lisää tilaa on repiä kaikki kaapit irti), minä tein tutkimusta Malmin ravintolatarjonnasta. Lähteenä käytin Eat.fi -sivustoa poistaen joukosta pitseriat, kahvilat, lounasravintolat ja ne joita ei oltu arvosteltu, ja sain aikaiseksi listan Malmin Top 10 ravintoloista: 

Top 10 ravintolat - Malmi

(Eat.fi -yhteisön yleisarvosanan perusteella)

Makalu – nepalilaista 4.9 

Fino Bar& Grill – suomalaista 4.7 

Thamrab Thai – thaimaalaista 4.4 

Ravintola Suski – suomalaista 4.0 

Little Thai – thaimaalaista 3.5

Hua Fu Jiu Lou – kiinalaista 3.3

Punainen Omena – kiinalaista 3.1 

Ravintola King Kong – kiinalaista 2.9

Ruoka-aika – kaikenlaista 2.8 

Classic hollywood – amerikkalaista 2.3

Eli pitsan ja kebabin lisäksi Malmilta saa ainakin kiinalaista, thaimaalaista ja suomalaista ruokaa. Lisäksi ravintolakenttää elävöittävät uudet tulokkaat Makalu ja Classic hollywood, jotka tarjoavat nepalilaista ja amerikkalaista ruokaa. Ja ei muuten ollenkaan hassumpia arvosanoja (maksimi on vitonen)!

Eli näillä mennään!


30.11.2011 Makalu

Ensimmäinen ravintola testattu! Yksinkertaisesti sanottuna Makalu on kyllä selvästi pisteensä ansainnut! Ihana uusi paikka, joka on niin paljon freshimpi kuin mikään keskustan nepalilainen! Ruoka oli myös todella hyvää ja annokset isommat kuin keskustan vastaavissa ravintoloissa.

Saimme myös molemmat testattua uusia makuja, vaikka nepalilaiset tuppaavat aina olemaan melko samasta puusta veistettyjä. Kahden hengen kahden ruokalajin dinneri, ruokajuomana nepalilaista olutta, hinta yht. 41 euroa. Suosittelemme lämpimästi!

2.12.2011 Suski

Toisena ravintolakierroksessa olisi ollut Fino Bar & Grill, mutta nettisivuilla mainostettu perjantai-illan karaoke ei oikein hotsittanut ruokailuviihteenä, joten päätimme mennä sinne joskus toiste. Thamrab Thai oli myös poissa laskuista, koska se meni kiinni jo kahdeksalta... Päädyimme siis eilen syömään ravintola Suskiin.

Olen aina valittanut, että Malmilta puuttuu hyvä olutpubi. No ei puutu enää! Suski on ilmeisesti jo tovin aikaa tarjonnut erittäin kunnioitettavan määrän pullovalikoimaa ja jopa hanatarjonnasta löytyi melkoisia helmiä. Olin suorastaan häkeltynyt! Ai niin se ruoka. No hyvää sekin oli! Reilulla kympillä sai leikkeleitä, pannuja, burgereita ja muuta pubisafkaa.

Tunnelmaltaan ravintola ei kyllä ollut kovin pubimainen, mutta ei puhdas ruokaravintolakaan. Pöytäliinoina oli mattoja tyyliin William K, mutta ilma oli raikkaampi kuin mitä yleensä pubeissa tahtoo olla. Lisäksi keskustan hintoja hipovat oluthinnat pitävät janoisimman kansan poissa, joten paikka oli varsin viihtyisä.

Suosittelemme siis tätäkin lämpimästi! Suskin pannu, Venäläinen sipulipihvi ja neljä olutta yht. 51 euroa.

3.12.2011 Thamrab Thai

Eilen testivuorossa oli thaimaalaisten kärkipisteitä hallussaan pitävä Thamrab Thai. Valitettavasti tämä ravintola ei tuottanut samanlaisia positiivisia yllätyksiä kuin kaksi edellistä. Ruoassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta aivan kaikkia Eat.fi -käyttäjien kehuja, kuten "Suomen paras thaimaalainen" en kyllä aivan ymmärrä.

Tunnelma ravintolassa oli aika ankea, koska siellä ei soinut minkään valtakunnan tunnelmamusiikki. Ja ikävä kyllä se mikron kilahduksin sieltä keittiöstä aina välillä korviin kantautui. Ravintola oli lisäksi vähän turhan valoisa. Toimii ehkä lounasaikaan, mutta lauantai-iltana sitä kaipaisi ehkä vähän tunnelmaa.. Palvelu oli myös omituisen hidasta, vaikka ravintola oli jotakuinkin tyhjä.

Ruoaksi tilasin testimielessä kutakuinkin saman menun kuin mitä teimme taannoisella thairuokakurssilla. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että meidän tekemät ruoat päihitti kyllä nämä. Hinta ei silti ollut paha, kahden hengen kolmen ruokalajin menu ja olutta ruokajuomana, yht. 48 euroa. Voisihan tuonne toistenkin mennä, mutta ei ehkä nyt ihan heti tarvitse päästä...

5.12.2011  Hua Fu Jiu Lou

Eilen testivuorossa oli listan ensimmäinen kiinalainen ravintola. Ikävä kyllä tämäkään ravintola ei saanut sydäntäni mitenkään erityisesti sykähtelemään riemusta... Ei paikassa taaskaan mitään erityisen huonoa ollut, mutta ei nyt mitään niin ihmeellistä että siitä pitäisi täällä erikseen mainita. Perus kiinalainen siis. Halpaahan ruoka taas oli, kaksi kahden ruokalajin ateriaa ja olut ruokajuomana yht. 34€. 

Joululahjavinkki hyvän ruoan ystäville

Siltä varalta että on vielä olemassa joku jolle EatHelsinki -kirja ei ole tuttu, kerrottakoon siitä nyt heille. Kyseessä on siis reilun kolmenkympin arvoinen kirja, jonka omistajalle kaksitoista helsinkiläistä ravintolaa tarjoaa kahden henkilön pääruoista toisen. Säästöä siis kertyy jos ruokailee vuoden sisällä ainakin kahdessa kirjan ravintoloista.

Sain itse kyseisen vuoden 2010 kirjan lahjaksi ja tänä vuonna se oli sitten saatava itse. Ja ensi vuonnakin sen meinaan hankkia ellei pukki sitä tuo (vink vink...). On nimittäin mainio tapa saada itsensä kodistaan (tai keittiöstään) liikkeelle ja tutustua uusiin ravintoloihin.

Tässä vielä fiiliksiä eiliseltä illalta Bistro Helsinki 15:ssa.

Lohipastramia ja lakritsia

Maa-artisokkaa ja tryffeliä x 3

Portterissa haudutettua häränrintaa