Helsinki Beer Festival 2014

Tänä vuonna 4.-5.4. järjestettiin Helsinki Beer Festival 16. kertaa. Teemana oli Hollanti, mutta varsin laajalla listalla oli iso valikoima myös Belgialaisia ja tietysti myös kotimaisten pienpanimoiden oluita. Olinkin todella innoissani päästessäni useamman vuoden tauon jälkeen tunnustelemaan festivaalien tunnelmaa ja tsekkaamaan sen miltä ne nykyisin näyttävät.

Perjantai-iltapäivän ammattilaistuntien aikaan Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa oli todella väljää, eikä yleisötuntien alettua tilanne juurikaan muuttunut vaikka porukkaa luonnollisesti tulikin lisää. Jonoja toki ajoittain syntyi, lähinnä hollantilaisten oluiden tiskille, mutta ei niinkään sen takia, että yleisöä olisi ollut mitenkään erityisen paljoa (tästä lisää alempana). Liekö yhtenä syynä yleisön vähyyteen ollut se, että tiskejä oli varsin vähän ja valitettavan moni kotimainen pienpanimo loisti poissaolollaan ja teemana Hollanti ei saanut suurta yleisöä liikkeelle. Tämän takia (kaikkien) kotimaisten pienpanimoiden paikalle saaminen olisi erityisen tärkeää.Viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty OlutExpo saattoi myös mahdollisesti vaikuttaa jonkin verran tämän kevään festivaaleihin osallistuvien panimoiden määrään.

Ammattilaistuntien väljyydestä nauttien keskityin aluksi lähinnä kotimaisten pienpanimoiden valikoimaan ja eri oluita tulikin maisteltua kohtuullisen kattavasti. Kokonaisuutena maistelluista oluista jäi kuitenkin hieman vaisu fiilis. Napakasti tai reilusti humaloiduiksi mainostetuista oluista tuntui varsin monesta puuttuvan sitä jotain, suoraan sanottuna useampikin olut olisi tarvinnut ainakin omien makunystyröiden perusteella reilusti lisää humalaa. Myös tietynlaista vetisyyttä oli havaittavissa useista oluista. Tämä korostui varsinkin stout/porter tyylin oluissa. Toki aivan kaikkea ei ehtinyt tällä kertaa maistelemaan ja isoa osaa oli toki jo maisteltu aiemmin, joten yllä olevaa ei voi tietenkään yleistää kaikkiin listalla olleisiin oluisiin.

Keudan tiskillä. Takana näkyy myös heidän käyttämänsä

SALMin panimolaitteisto.

Maistelluista uusista tuttavuuksista reilusti positiiviselle puolelle pääsivät Keudan ammattiopiston opiskelijoiden panema, täysin virheetön pils, Vaalea Sarvi. Yksi parhaita kotimaisia pilsejä, mitä on koskaan vastaan tullut. Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur oli myös oikein hyvä. Tämän lisäksi Saimaan Juomatehtaan Pale Alet sekä Bryggeri Helsingin Brewing Club I Pale Ale olivat kaiken kaikkiaan oikein maistuvia. En voi myöskään sanoa, että vuoden oluen valinnassa olisi tehty väärä ratkaisu, kun Saimaan Juomatehtaan Django & Steven Pale Ale valittiin vuoden 2014 parhaaksi kotimaiseksi olueksi. On erittäin hyvä, että erinomaisia oluita palkitaan, niiden tyylilajista riippumatta. Ei Siperian tarvitse aina voittaa. Toki se maistuu aina, myös tällä kertaa!

Vuoden olutravintolan tiski.

Tämän kertaisten festivalien aikaan valittiin jälleen kerran vuoden olutravintola. Kyseistä kunniamainintaa on jaettu jo vuodesta 1996 alkaen ja tällä kertaa se meni oululaiselle Oluthuone Leskiselle. Aivan ansaittu tunnustus pohjois-suomen parhaalle olutravintolalle. Onnittelut! 

Olutharrastajien onneksi Suomesta löytyy nykyisin paljon hyviä olutravintoloita myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Pari Hollanti -tiskin kylmäkaappia.

Alkuillasta siirryin maistelemaan Hollantilaisia oluita. Lista oli erittäin laaja, mutta pienen "ongelman" aiheutti se, että monia oluita ei ollut tarjolla kuin pari tai maksimissaan muutama pullo. Myös yhdeltä tiskiltä (toki useampi myyjä) tehty myynti aiheutti välillä varsin pitkiä jonoja. Voisi olla järkevää jakaa teeman oluita myyntiin useammalle tiskille ja tehdä kullekin tiskille oma listansa siitä mitä on tarjolla. Tällöin jonot eivät muodostuisi yhdessä paikassa niin pitkiksi. Hollantilaisista oluista ei jäänyt mitään erityistä moitittavaa ja vastaavasti yksikään maistelluista ei noussut mitenkään erityisesti esiin. Ehkä tässä vaikutti hieman se, että vajaa vuosi sitten tuli käytyä "olut"matkalla Amsterdamissa ja silloin tuli maisteltua todella kattavasti sikäläisiä, niin pienien kuin hieman suurempienkin panimoiden

oluita. Hollannin (ja Belgian) oluet eivät myöskään pääsääntöisesti ole aivan sen tyylisiä oluita, joita tulisi kovinkaan usein juotua. Toki poikkeuksia on ja pyrin muutenkin maistelemaan oluita aivan laidasta laitaan ja pidän mielen avoimena uusille tuttavuuksille ja yllätyksille.

Loppuyhteenvetona voisi todeta, että Helsinki Beer Festival kaipaa kyllä jotain piristysruisketta. Tähän tyyliin ei homma kovinkaan kauaa voi enää jatkua. Kotimaisia pienpanimoita on saatava selvästi enemmän mukaan sekä myös ulkomaisten oluiden maahantuojia. Siis tiskejä selvästi lisää ja uusia tuotteita näytille ja niin, että niitä riittää useammalle kuin yhdelle tai kahdelle maistelijalle. Yksittäispullot, harvinaiset erikoisuudet jne. ovat hyvä lisä, mutta koko festivaali ei voi perustua niihin. Tapahtuma täytyisi saada muutettua sellaiseksi, että se kiinnostaisi niin suurta yleisöä kuin myös panimoita, maahantuojia ja jopa yksittäisiä olutravintoloitakin.

Herra T