Autolla Italiassa: Puglian rantareitti

Yksi pääsyistä, miksi halusimme lomalle Pugliaan oli Italian hienoimmat rannat. Tästä syystä halusimme käyttää yhden Ostunin päivistä Puglian parhaan rannan metsästykseen. Aloitimme tsekkaamalla Ostunin lähirannat, joita netissä paljon kehuttiin. Sen jälkeen painoimme motaria pitkin Otranton kohdille, josta siirryimme rantareitille. Nettilähteet olivat kehuneet kovasti, että matka Otrantosta Italian eteläkärkeen, Santa Maria Leucaan, ja sieltä Gallipoliin on erittäin hieno ja kartassakin se oli maisemareitiksi merkitty. Gallipolista jatkoimme matkaa Porto Cesareon kohdille, jossa pysähdyimme viimeisen kerran. Sen jälkeen painelimme suorinta tietä takaisin Ostuniin 

Ja kyllähän me hienoja rantoja löysimmekin! Ja kirkasta vettä! Adrianmeren puoleiset rannat ovat Kroatian tyyppistä kallioista rantaa, joiden välistä löytyy pieniä hiekkapoukamia. Hienoimmat rannat tällä puolella olivat ehdottomasti tuossa Ostunin tietämillä, joten siinä mielessä oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Parhaat hiekkarannat taas löytyvät Ionianmeren puolelta hieman Porto Cesareosta pohjoiseen. Osassa paikoissa pulahdimme uimaan ja välillä pysähdyimme vain juomaan tai syömään jotain.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Ostunin huudeilla.

Löytyi sieltä välillä jotain kuvaamisenkin arvoista.

Etelään mentäessä kalliot alkoivat madaltua.

Lounasta syötiin Castrossa.

Tosa se ny on. Kengän kannan kärki.

Gallipolin vanha kaupunki.

Hienoimmat hiekkarannat löytyivät Porto Cesareon pohjoispuolelta. 

Harmi vaan että oli jo melkein ilta ja piti lähteä veke.

Ainoa ongelma retkessämme oli vain se, että tuosta päivästä tuli käytettyä suurin osa autossa istumiseen eikä niillä rannoilla oleiluun. Matka Ostunista kengän kannan kärkeen Santa Maria Leucaan oli nimittäin yllättävän pitkä, vaikka alkumatkasta menimmekin pitkän pätkän moottoritietä pitkin. Lisäksi mainostettu maisemareitti oli näkemisen arvoinen vain paikoitellen. Pääosin meri oli isojen puskien peittämää, joten maisema ei ollut kummoinen. Lisäksi pienet tiet menevät aina kaikkien kaupunkien läpi, ja kun navigaattorikaan ei niissä kunnolla pelitä niin matkanteko on välillä aika tukkoista.

Pysähdyspaikoista Santa Maria Leuca ei säväyttänyt mitenkään, mutta tulipahan sitä nyt käytyä siellä ihan etelässä saakka. Sen sijaan Gallipoli oli ihan viehättävä, joskin aika turistoitunut paikka. Minun vinkkini Puglian rantoja koluavalle ovat siis seuraavat:

• Älä lähde kiertämään rantareittejä maisemien toivossa. 
• Jos haluat käydä etelässä niin aja suorinta tietä Gallipoliin.
• Hienoimmat Adriameren rannat löytyvät Ostunin tietämiltä. (Pohjoisemmasta löytyy kyllä lisääkin hienoja rantoja, mutta niistä lisää seuraavissa postauksissa.)
• Hienoimmat Ionianmeren rannat löytyvät hieman pohjoiseen Porto Cesareosta. 
• Mene suosiolla hoidetulle rannalle, niissäkin on yleensä osa julkista tilaa jossa voi loikoilla pyyhkeen kanssa jos ei halua maksaa aurinkotuolista. Autiorannat ovat sotkuisia (niistä löytyy sekä luonnon että ihmisen roskia).
• Vähintään yhtä hienoja rantoja löytyy Kroatiasta ja Kreikasta, joten pelkästään rantojen vuoksi ei Pugliaa kannata matkakohteeksi valita. 

Rannoista, joissa on tarjolla maksullisia aurinkotuoleja ja muita palveluja löytyy sekä rauhallisia että järkkyjä. Italialaiset näyttävät tykkäävän harrastaa rannoilla kaikenlaisia aktiviteettia, mitä rantapalveluiden tarjoaja kailottaa musiikin kera rantaviivan tuntumassa isoista kaiuttimista. Näitä näkee etenkin isoilla hiekkarannoilla. Sellaisiakin rantoja kuitenkin löytyy, joissa on tarjolla pelkästään ne palvelut joita minä kaipasin: baari ja vessa.

Autolla Italiassa: Masseria Salinola, Ostuni

Yövyimme Ostunissa kolmen yön ajan ihanaisessa Masseria Salinolassa, joka ansaitsee oman postauksensa. Masseriat ovat maatilamatkailua hieman ylellisempi muoto, ja niitä löytyy runsaasti etenkin Puglian alueelta. Masseria Salinola on rakennettu 1600-luvulla ja sitä ympäröi seitsemän hehtaaria tilan viljeltyjä maita, pääosin oliivia. Eläimiäkin tilalla oli, ainakin kanoja ja yksi kukko, jonka kiekuntaan heräsin yhden kerran siestaunilta uima-altaalta.

Masseria koostui päärakennuksesta ja muutamasta sivurakennuksesta, jossa majoitustilat sijaitsivat. Kaikissa huoneissa oli makuuhuoneen lisäksi oma pieni keittiö jääkaappeineen. Päärakennuksessa on ravintola, jossa tarjotaan aamiaisen lisäksi joka päivä illallista aina klo 20:00. Tarjolla on aina yksi menu, johon kuului alkupala, pasta, pääruoka, hedelmäbuffet, jälkiruoka, kahvi ja likööri. Tila valmistaa ylimääräisistä hedelmistään jos jonkinlaista likööriä, ja niitä olikin siten tarjolla aikamoinen valikoima. Likööri siirryttiin yleensä nauttimaan päärakennuksen kauniille terassille. Masseriassa oli myös suuri uima-allasalue, jossa yleensä vietimme siesta-aikaa joko yksin tai maksimissaan muutaman muun vieraan kanssa.

Koko masserian alue oli hyvin hoidettu ja viimeistelty, siellä täällä oli paikkoja joissa saattoi istuskella ja nauttia. Tarjolla oli myös polkupyöriä, jos olisi halunnut tutustua lähiseutuihin pyöräilemällä. Hienointa masseriassa oli sen kauneuden lisäksi rauhallisuus. Huoneita Salinolassa oli vain noin tusinan verran ja koska suurin osa vieraista oli päiväsaikaan jossain reissaamassa, sai altaalla ja muissa tiloissakin olla lähes omassa rauhassaan. Omistajan mukaan tyypillisesti vieraat viipyvät masseriassa kaksi viikkoa, jolloin heille järjestetään myös enemmän ohjelmaa, kuten viinien maistelua tai ruoanlaittokursseja. Talvella vieraat voivat halutessa osallistua oliivien sadonkorjuntaan.

Vietimme muutama vuosi sitten ystävien kanssa viikon toscanalaisessa huvilassa. Tässä oli jotain saman tapaista taikaa, joskin tykkäsin masserian konseptista melkein vielä enemmän. Oli mukavaa kun sai olla omissa oloissaan, mutta että paikalla oli joku joka teki aamiaista tai jolta saattoi halutessaan pyytää drinkin tai hedelmälautasen altaalle. Tai kun illalliselle saattoi vain kävellä ilman rahapussia ja hipsiä sieltä nukkumaan kun silmäluomet alkoivat painaa.   

Masserian majoitustiloja

Meidän huoneisto oli mukavasti ihan uima-altaan vieressä.

Päärakennuksen kattoterassilla joimme matkan varrelta löytyineitä pienpanimo-oluita aperitiivina.

Päärakennuksen terassille siirryttiin yleensä nauttimaan likööriä illallisen jälkeen.

Uima-altaalla oli rauhallista.

Mutta sinnekin sai tarjoilua siinä vaiheessa kun keittiöhenkilökunta oli saapunut preppaamaan illallista.

Yksi loman parhaista päivistä. <3

Söimme Masserian ravintolassa illallista kahtena iltana. Ensimmäisenä iltana illallinen alkoi paikallisella mozzarellan tapaisella juustolla (Burrata) johon hurahdin ihan täysin. Burrata valmistetaan mozzarellasta ja kermasta, joten se muistuttaa ulkonäoltään mozzarellaa, mutta on sisältä pehmeämpi ja maultaan paljon täyteläisempi. No kermaisempi, daa. Illallinen jatkui lasagnella, jonka jälkeen saimme grillattua lihaa, makkaraa ja paprikaa. Tämän jälkeen söimme meloniähkyt hedelmäbuffetista, jonka jälkeen saimme vielä ison palan jäätelöä ja kahvit. T viimeisteli illallisensa grappalla ja minä maistoin mandariinilikööriä.   

Toisena iltana dinneri alkoi kohokkaalla, jonka pääraaka-ainetta en nyt onnistu enää muistamaan. Kasvispastan jälkeen pääruokana oli iso polpette, eli lihapulla, jonka sisällä oli keitettyä kananmunaa. Lihapullan kanssa tarjottiin grillattuja paprikoita ja perunakakkunen. Hedelmäbuffetin jälkeen saimme vielä suklaatäytteisen jälkkäriherkun ja kahvit. Ja tietysti taas likööriä.

Ravintolassa oli myös varsin kattava viinilista ja tarjoilijaherroista vanhin osasi suositella molemmille illoille ihan törkeän hyvät viinit. Molemmat viinit edustivat Puglian viinejä parhaimmillaan. Ensimmäisenä iltana joimme herkullista Primitivo di Manduriaa, jonka primitivo rypäle on geneettisesti sama kuin Kalifornialainen Zinfandel, ja toisena iltana taivaallisen hyvää Salice Salentino -viiniä, jonka Negroamaro -rypälettä viljellään lähes yksinomaan Pugliassa.

Autolla Italiassa: Matera - Alberobello - Locorotondo - Ostuni

Matkamme jatkui Materasta kohti Pugliaa, jossa ensimmäinen yöpymispaikka oli ihana Ostuni. Materasta Ostuniin oli mukavasti vain noin parin tunnin ajomatka, joten päätimme pysähtyä matkalla kahdessa pikkukaupungissa: Alberobellossa ja Locorotondossa.

Alberobello on kuuluisa hassuista trulli-taloistaan, ja se onkin päässyt niiden myötä myös Unescon maailmanperintökohteeksi. Trulli-talojen alkuperä on ilmeisesti hämärän peitossa. Kukaan ei tiedä miksi tällaisia hassuja tötterötaloja alettiin rakentamaan näille huudeille, mutta niitä rakennetaan siellä edelleen. Alberobellon yksi kaupunginosa oli täynnä trullitaloja, mutta niitä löytyy kyllä sieltä täältä muualtakin aina Ostuniin saakka. Alueelta löytyy myös useita hotelleja, jotka on rakennettu trullitaloihin, mutta näkyi niitä ihan tavallistenkin talojen pihoissakin. Liekö sitten varastoina vai missä käytössä?

Hauskan näköisiähän ne olivat, joskin Alberobellon trullialueen talot oli täysin turistikauppojen käytössä. Onneksi siellä ei kuitenkaan ollut ihan hirveästi porukkaa, joten ihmismäärät eivät päässeet ahdistamaan. Äkkituntumalta tuli sellainen fiilis, että Alberobello on hyvä välietappi, mutta ei siellä mitään niin ihmeellistä ole että siellä yöpyä kannattaisi. Aikamme katuja kierreltyämme jatkoimme matkaa kohti Locorotondoa.

Locorotondo on pieni kaupunki Alberobellon ja Ostunin välissä, ja siellä on erittäin sievä vanhakaupunki. Söimme Locorotondossa erittäin hyvän lounaan - talon antipastilautanen, joka sisälsi perinteisten juustojen ja makkaroiden lisäksi valikoiman herkullisia kasviksia, sekä ragu orecchiettea. Orecchiette on paikallista simpukan muotoista pastaa, joka tässä ravintolassa tehty selvästi itse. Pastakastikkeessa vaikutti ensi silmäykseltä olevan pelkkää tomaattikastiketta ja kaksi pientä lihapalaa, mutta liha paljastui ylikypsäksi ja kun sen hajotti haarukalla pastakastikkeen sekaan, niin sitä riitti hyvin koko ruoalle. Yksinkertaista mutta järkkyhyvää - jälleen kerran. Lounaan jälkeen matkamme jatkui kohti Ostunia, johon saavuimme juuri ennen kuin majatalomme isäntäväki kävi siestalle.